Mutta entäs sitten nimi Big Black? No, ei sekään nyt ihan mikään maailman obskuurein bändi ole. Mutta sen pitäisi olla paljon tunnetumpi kuin se on. Sen kaltaisilla ansioilla, kuin Big Blackilla tai Steve Albinilla oli, pääsee tuottamaan aikakautensa suurinta rockbändiä, Nirvanaa. Toki auttaa, jos on sitä ennen tuottanut myös Kurt Cobainin lempibändiä eli Pixiesiä ja luonut kaikilla uransa sektoreilla maineen määrätietoisena, innovatiivisena ja tinkimättömänä miehenä.
Määrätietoisuus. Innovatiivisuus. Tinkimättömyys. Tapauksen Big Black kohdalla määrätietoisuus tarkoittaa sitä, että kaikki bändin toimintaan liittyvä tehdään itse ja eliminoidaan yhtälöstä kaikki mahdolliset välikädet, koska tiedetään niiden olevan turhia. Innovatiivisuudella luodaan bändille niin omanlainen soundi, että se toimii tärkeänä pioneerina noise rock-genrelle ja vaikutteena monelle myöhemmän sukupolven industrial-bändille. Tinkimätöntä taas oli se, miten epämiellyttävä Big Black halusi olla.
Steve Albinin sanoin on helppoa loukata nössöjä, mutta vaatii enemmän loukata oman piirinsä ihmisiä. Big Black soitti enimmäkseen punk-yleisöille, joille on usein ominaista esimerkiksi feministiset tai rasismin vastaiset arvot. Joten totta kai Albini latasi lyriikoihinsa ja lavaolemukseensa rutkasti flirttailua naisvihan ja rasismin kanssa. Tämän lisäksi lyriikat käsittelivät muun muassa perheväkivaltaa, pedofiliaa, murhia ja raiskauksia. Tabuja ei ollut. Sanat toimitettiin perille epämiellyttävällä meteliaallolla, jonka ominaisimpia elementtejä olivat tasaisen hyökkäävä rumpukone ja lasin riipimisen ääntä muistuttavat kitarat. Keikat sisälsivät myös suoraa vittuilua yleisölle, jonka ansiosta saattoi esimerkiksi saada eläinaktivistin toimesta verta heitetyksi päällensä kesken esityksen.
Big Black halusi viehättää omia aivojaan käyttäviä kuuntelijoita, jotka eivät tuomitsisi sitä heti ilman perusteellista bändin agendan analysointia. Pokerinaama ei tipahtanut hetkeksikään, jotta tunnelma keventyisi ja kaikki paljastuisi pelkäksi performanssiksi. Vastapuolen liekkeihin antoi varmasti lisää bensaa se, kuinka paljon Albini vaikutti nauttivan ihmisten järkyttämisestä. Mutta kukapa punkkari ei voisi sanoa samaa myös itsestään.
Jos puhutaan Big Blackista epämiellyttävimmillään, osoittava sormi osuu nopeasti debyyttipitkäsoitto, Atomizerin, avausraitaan Jordan, Minnesota. Kyseisestä kaupungista 80-luvun alussa paljastunut pedofiilirinki antoi inspiraation kappaleelle, jossa Albini astuu pedofiilin saappaisiin kertojana. Kappale alkaa uhkaavan mekaanisesti starttaavalla ja pysähtyvällä riffillä, jonka taukoja sävyttää Albinin imitoimat lapsen voihkaisut. Kappaleen keskiosa koostuu muutaman lauseen toistamisesta, sellaisten lauseiden kuten "This will stay with you until you die/And I will stay with you until you die". Loppuhuipennuksessa palataan introon, jonka tauot ovat nyt pidempiä. Taukojen kohdalla huohotetaan kiivaasti ja toistetaan kärsivän kuuloisesti lausetta "Suck daddy, suck daddy".
Keikoilla kappaleen outro saattoi venyä useiden minuuttien mittaiseksi ja tauot vinkuvan feedbackin saattelemana vielä piinaavimmiksi. Kuten voi nähdä ja kuulla Pigpile-livetallenteelta, jossa se esitellään muina miehinä yleisölle "This is the one everyone writes about".
Jos Big Blackin miinuksia haluaa etsiä, sellaiseksi voisi laskea levytysten epätasaisuuden. Vaikka bändin kahta pitkäsoittoa, etenkin Songs About Fuckingia, pidetään genrensä klassikkoina, jotkut kappaleista ovat niin häiritseviä, että olisi mahdotonta tehdä keskiverron pitkäsoiton mittainen albumi, josta osa ei kutistuisi näiden hirviöiden rinnalla.
Vai mikä levy pystyisi lunastamaan sen mammuttimaisen lupauksen, jonka äsken mainittu tai sellainen kappale kuin Kerosene, antavat? Samalta Atomizer-levyltä löytyvä Kerosene käynnistyy riffillä, joka saa kitaran kuulostamaan lähinnä kellopeliltä helvetistä. Pitkän intron jälkeen päästään säkeistöön, jota vallitsee lähinnä mörisevä basso ja nakuttava rumpukone. Tarina alkaa kertoa tappavan tylsästä pikkukaupungista, jossa kertoja on elänyt koko elämänsä. Siellä hän tulee myös kuolemaan. Jälleen lauseita toistetaan uudestaan ja uudestaan, pikkuhiljaa tarinan edetessä mainintaan nimensä kappaleelle antaneesta kerosiinista.
Jotain on tehtävä. Jotain on tehtävä.
Sitten jännitys laukeaa kertosäkeen viiltävän kitaran raiskatessa kuulijan tärykalvon ja laulajan pyytäessä kerta toisensa jälkeen sytyttämään hänet tuleen. Tämän jälkeen käydään läpi toinen säkeistö ja toinen kertosäe, jonka viimeinen sointu jää soimaan siksi aikaa, että ensikuulija luulee jo kappaleen olevan ohi. Sitten astuu kehiin kappaleen rumin osio, jolla ollaan jo kiusoiteltu kappaleessa aikaisemmin. Jos ei tätä edeltävää musiikkiakaan ole järin melodiseksi voinut kutsua, tässä ei ole siitä enää rippeitäkään. Riitasointuiset kitarat ja basso tuntuvat törmäävän väkivaltaiseen erimielisyyteen vääjäämättömästi eteenpäin kulkevan rumpukoneen kanssa. Tämän kaaoksen päälle toistetaan hätäistä kysymystä: mitä nyt? Vain noin ruman osion jälkeen voi paluu kertosäkeeseen ja kehotus itsensä tuleen sytyttämiseen tuntua jopa helpotukselta ja luonnolliselta päätepisteeltä.
Kipu mielihyvän tuottajana. Kappaleen lyyristä aihetta voi verrata myös itse Big Blackin musiikkiin. Jos se ei ensikuulemalta kuulosta hyvältä, kannattaa kokeilla uudestaan. Tällä kertaa nosta äänenvoimakkuus reilusti kovemmalle. Yhtyeen luoma soundi pääsee oikeuksiinsa, kun viiltävät kitarat pääsevät huumaamaan korvia oikealla tavalla. Sattuu. Mutta niin ihanasti. Meteliä, sehän se on koko genren tarkoitus.
Niin ja tämä huumaavan loistava kappalehan tietenkin esiteltiin keikalla sanoin "This is a song Jerry Lee Lewis wrote before he killed one of his wives".
Big Blackin hajottua Steve Albini perusti tuota pikaa uuden bändin. Sanoitukset keskittyivät tällä kertaa tiukemmin seksuaalisuhteisiin, mutta näkökanta niihin pysyi yhtä tinkimättömän suorasukaisena kuin ennenkin. Naisvihasyytökset jatkoivat Albinin ympärillä pyörimistä ja keikkoja vastustettiin mielenosoituksin. Helpottaakseen vihamiesten ja -naisten löytämistä yhtyeen luo, sen nimeksi valittiin kaikkia miellyttävästi Rapeman.
Hauska mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti