Bändi koottiin vuonna 2005 juuri hajonneiden mcluskyn ja Jacrewin raunioilta. Diggailin aikoinaan myös mcluskya, mutta minun korviini FotL on musiikillisesti kuin kypsempi ja monisyisempi versio mcluskysta, joten sen bändin tuotantoon tuntee harvoin tarvetta edes palata. Ensimmäinen levy, Curses, ei vielä täysin vakuuttanut, mutta se toinen, Travels with Myself and Another, on yksi viime vuosien eniten kuuntelemiani levyjä. Ja juuri julkaistu Polymers Are Forever -ep jatkaa samaa hyväksi todettua linjaa. Ensi vuodelle povattu pitkäsoitto The Plot Against Common Sense onkin tällä hetkellä innokkaimmin odottamani levyuutuus vuodelle 2012.
Future of the Left on vielä turhan aliarvostettu ja suuremmalle yleisölle tuntematon yhtye. Aikoinaan mcluskya kyllä hehkutettiin tietyissä rockpiireissä kovastikin, mutta mielestäni FotL ansaitsisi vähintään saman kohtelun. Keulamies Andy Falkousin sanansäilä on edelleen yhtä vittumaista kuin mcluskyssa ja erilaisen kokoonpanon ansiosta soitto on sävykkäämpää. Tietysti jos The Plot Against Common Sense julistetaankin Pithcfork Mediasta Nuorgamiin asti ensi vuoden parhaaksi alternative rock -levyksi, vaaka kallistuu uhkaavasti sen puoleen, että olen sittenkin hipsteri. Olenhan kuunnellut yhtyettä jo vuodesta 2009, krhm...
Mutta sitä odotellessa. Vuoden vaihduttua lienee aika listata vuoden 2011 parhaat albumit. Ajan hermolla pysymättömyyden ja kaikkeen ehtimättömyyden takia lista tulee olemaan väärässä kuin pysähtynyt kello ja subjektiivinen kuin oma sielunvaellus, mutta sellaisen tulen joka tapauksessa tekemään.
Mutta tässä vielä vuoden viimeiset hyvät musiikit, s'il vous plait.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti